Kirjaan yhä tuntojani määritellen kuntojani antaa selvää suunnasta huonommakskin muunnasta. Sehän tässä pyrkytarve ulosliikust kertyy harve tupaukon toimissa vähentyvis voimissa. Mielii aattein askarrusta näkymä ei oisi musta pilkahteita paremmast älläyksest varemmast. Fiktiiviä supistaen hörhöilyjä tupistaen uskois innon riittävän toimii jonoon liittävän. Ärhekertyi piilomatta laadutontkaan siilomatta menonmukaa mätättää vaikka entiin jätättää. Luupin alle kohokohdat iloihinkin ylläin johdat harmaansakin havaten tunnepuolel ravaten. Ymmärretyiks tarkoittaen uutta tuoret näöil haen nautin riimein rustoosta puhtaan paprun mustoosta. Havaintoja jatkust tehden plarailuttaa uuden lehden kyllästys ei kivistä vaikkei nostain sivistä. Oonhan ukko ensiasteen viideskympis, nuottilasteen takertunut syvältä puuhas lainaa hyvältä. Aktiiv'kamut esiljeesas tuos vaan sitten heräinpeesas kahden työtä ylistän riimei, nuottei, sylistän.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu