Rojua vuosissa nurkkihin kertyy harvoinpa siivoiluun intoisest vertyy mielii kyl sotkuista ärähtää pirunsenmoista on lotkuus tää. Kimpuraa kokien, toimista hokien junalla jarrut on pohjassa pokien ihminen itseään kouluttaa että vois työstelyin jouluttaa. Haaveitten haennois soutaa ja huopaa saamatta ommelluks tullutta juopaa näinkään ei kellekään kamppeja tiukkaa vaan omia tamppeja. Mielessä mallantui sitä sun tätä raukka jo jorinat taaksesi jätä valoo kun jostakin vilkuttaa linjaisel haiskana nilkuttaa. Yksinään ryhdy ei raaliin raantoon josta sais kipinää kyseiseen haantoon orpuutens tietysti oivaltaa tuollaisii möllejä mätkii saa. Uskalshan pesästään hetkisiks nousta sellaisen varjolla, ammentaa shousta kynsille räpättiin reilusti älhän nyt ukko oo heilusti. Sehän ol turhalle kimpura lääke jatkust kun luurailee nurkilla kääke maali ain tuppailee seläntaa räpsyväsilmät ei myöntyy jaa. Puheltu pännällä, viirua vetäin tuskin se häiritsee yhtäkään ketään onnensa toki ei oksalla kuitenkin kampeista hoksalla. Näitä siis riimejä raplailen yhä arkisin aina ja mukana pyhä troppia hengelle haetaan umpista tylsyä paetaan. Tokhan on aitoja kamuja mulla heidän kyl tietoonsa haluaa tulla viitsivät vähäistä jeesata ihan ei kaikessa peesata.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu