Riimei tulee iloon suruun laatu saattaa päätyy kuruun nollastakin alemmas tekijäl kun sattui kas. Ulottumat rajalliset antoeväät vajalliset puitteissansa pysyen änkäkohdis kysyen. Valoo mieles toki kiittää halmettansa hartaast niittää ruumeniikin joukossa uuttenääreen poukossa. Turha varttuu fiiliksiä ei myös harmein hiiliksiä antaa vaiston ohjata purren hetkin pohjata. Ylipääsyyn totuttua saakin haannois potuttua jäljessäns sit valoa entraloimas aloa. Luulemist ei ole ohjeeks hoksas peräst muuttui sohjeeks siellä tiellä tallataan askeleita mallataan. Entisiä käyttäin avuks niinkuin reitin ohjuuhavuks puotteist pysyin erossa joltiseskin terossa. Ukkona on vähän voimii kopukkaansa persail roimii itselähtöist iloste muhkuruus ja siloste. Huolii toki oventakan silti plarain nöyräst pakan raihnaisuus vaik rutistaa pussistansa putistaa. Sanat saattaa sakkautua reppu harteil hakkautua kontiltans taas kululle hitsit tokain sululle.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu