Kavereissa minun apu itselähtöist pelkäst hapu yllättyi näin näyteistä sisältö ei täyteistä. Olematta voimilt vahva entyi syliin hanurkahva nappuloita näpäten polkat valssit räpäten. Hiusrajast haettaissa tyhjäntarjoo paettaissa saannokset ne summittuu uskoin alhaast punnittuu. Tahto mul ei ole rautaa luonne lähel uskois nautaa kipinöi kyl kopassa hetkessä jo topassa. Vuottenpaljoin rajoituksin pateis kulkevaisin suksin yhtälailla kesällä utopoitten pesällä. Jolla muisti liittyy älyyn hein ei tarvi rupeil pälyyn otettavii kupeella toimintoihin rupeella. Parhaist täs on matkanpäässä saantipuolkin ehkpä jäässä yliyrtteil ynnäillen ryteikköinkin rynnäillen. Mieltä kalvaa tohelointi puhtaan äänen vierestsointi tarkennu ei turinal himmenteen kun aina al. Sielusisän sen jos löytäis nöyräl taval aarteen pöytäis huolii sillä haivuttais antopuolen etuu sais. Ukko kohta kasiysi mistäpä täs uutta nysi tyydyttävä tulleeseen lutuskaisest pulleeseen.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu