20130609-Hunkuhorjua

 

Tahatonta tuhrimista
värssytteissä nuhrimista
kierteeseen kun joutunut
rutiinisiin soutunut.
Pienii oli pyrkimykset
harmein sivuun tyrkimykset
elämää kun annettu
jollain menoo vannettu.

Kevyhissä juttu jatkuu
liepeist pysyy eril vatkuu
nurjissaan jos nuuhaisi
sielunyössä luuhaisi.
Ratkiriemuu nyt ei tiedos
lohjustellaan maus miedos
flunssist eros onneksi
mik nyt sitten ponneksi.

Yksinasuis hetkin tyhjää
ikituttuin ääres nyhjää
aurinko silt lämmittää
kuvitteluis kämmittää.
Jättyy puuha toisensjälkeen
aistii kipeen ärsynpälkeen
vapaavaihdet hakien
sen sit seikkan vakien.

Muistuu mieleen tulleet mokat
joissa sekos puurot, rokat
häivyttyy ois halunnut
uudest alkuun palunnut.
Omnaispaino tuossa laski
niuraiselle vääntyi maski
tyhjii arpoi tulleena
keljumukset pulleena.

Sankarii ei susist synny
on se este jos on nynny
laittumia tarvitsee
ihan uunon ettei mee.
Ensteipaikat meni ohi
pöpelikköö usein kohi
heinikoit et lanasi
tohnimustaan manasi. 

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu