Arkuudesta tuokin haitta ettei mielin pramillaitta kintut ihan tutisi vähä mitään, mutisi. Tee nyt siinä peetä ärrää huomet jatkust esteit kärrää nurkanpiilos nauttima luullust kevein tauttima. Estyi yhä parisuhteet retuuttelen tuosta nuhteet voima jos ois vallinnut nuokin kommat hallinnut. Lähipiirist virkistystä täysin unhos ettei lystä hanurilla haasteli riimeil tuntoo taasteli. Myöhä nyt jo korjauksil pysymättä vähää suksil kesemmälkin horjuttaa rautakanken norjuttaa. Sätintöjä tullut suusta umpisolmuist, kaikest muusta hölmöläisen havitteit vitaköyhii ravitteit. Pelkuruus ehk suojakeino toppautuishan varmaan meino astialla ollessa vikuria pollessa. Oma vähä vänkärinä köpelyys siin hänkärinä uskokaan ei riittänyt lenkkei ketjuks liittänyt. Iloa silt jostain nuuras harrasteitten kilpee kuuras tyhjää enemp tulosta välttyin huoltenkulosta. Ylöspäin saa toisii tsiikail nyreimmillään jopa liikail silti hivest kirittyy jousi löysäst virittyy.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu