20130601-Tapatarjoa

 

Arkuudesta tuokin haitta
ettei mielin pramillaitta
kintut ihan tutisi
vähä mitään, mutisi.
Tee nyt siinä peetä ärrää
huomet jatkust esteit kärrää
nurkanpiilos nauttima
luullust kevein tauttima.

Estyi yhä parisuhteet
retuuttelen tuosta nuhteet
voima jos ois vallinnut
nuokin kommat hallinnut.
Lähipiirist virkistystä
täysin unhos ettei lystä
hanurilla haasteli
riimeil tuntoo taasteli.

Myöhä nyt jo korjauksil
pysymättä vähää suksil
kesemmälkin horjuttaa
rautakanken norjuttaa.
Sätintöjä tullut suusta
umpisolmuist, kaikest muusta
hölmöläisen havitteit
vitaköyhii ravitteit.

Pelkuruus ehk suojakeino
toppautuishan varmaan meino
astialla ollessa
vikuria pollessa.
Oma vähä vänkärinä
köpelyys siin hänkärinä
uskokaan ei riittänyt
lenkkei ketjuks liittänyt.

Iloa silt jostain nuuras
harrasteitten kilpee kuuras
tyhjää enemp tulosta
välttyin huoltenkulosta.
Ylöspäin saa toisii tsiikail
nyreimmillään jopa liikail
silti hivest kirittyy
jousi löysäst virittyy.


Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu