Ruohonleikkuun kimpus olin ensikertaa nurmee kolin ojaankin siin ajelin kunnonvähää vajelin. Ylöspääsyks työntöapuu että konees riittää papuu hengissä tuost ohitse persail istuu kohitse. Ilmeni taas pahin haitta tohvelt toisen eteenlaitta sujuma yh huonompaa eikä plussal enää saa. Renkulla viel toki pärjää vajuudesta henges ärjää apui kaikes tarvisi niinehyvin varvisi. Luonnonlaki uupuminen hitusest jo nuupuminen sille vaan ei mitään voi paljot päivät fölis toi. Jaksuks tarvis eripuolii eikä aina alle tuolii kimpuroittaa kulkua lamasorttist sulkua. Pitkään ollut vähiksväännöt tapetoitu siten säännöt ukko usko putoomaa liikuniloo ettet saa. Aivankohta kasiysi Lokakuussa täyteen nysi hontunpuutteens oivaltaa pientä jotain näppein saa. Unhommassa kuikkimista nurkanpiiloon luikkimista ettei lepoo pätkitä välttämätönt kätkitä. En lyö rintaan, joukosjaksan työtelyydel saannit maksan varovammin valitsen jatkopäivii halitsen.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu