20130513-Voimaa

 

Uskohan on juur se juttu
sanan ääreen että kuttu
hiljaisestkin suorittaa
oloansa vuorittaa.
Ilman mitään, tyhjänpäällä
parhaans ohi luullust näällä
ylpeileetkin asenteel
nurinperän tasenteel.

Sopessaan voi sormet ristii
kaihtaen näin keveest mistii
Yläkertaan pyyntöjä
stabiloimaan hyyntöjä.
Jokaisest meist löytyy likaa
korjaust mi tarvii pikaa
nöyryys hyvä auttaja
polulemme tauttaja.

Kohtalolkin sormens pelis
vaihtelevaa kulkukelis
miten ketkin johdetaan
totuutehen kohdetaan.
Nöyränä on helpomp olla
elonaalloil keikkuin jolla
rikastutaan päivistä
ihan jopa näivistä.

Tehtävii on kulla tarjol
paikkoi myöskin pilvenvarjol
harmaannuttaa haantoa
piilotellen jaantoa.
Orpokin tääl löytää lämpöö
joustatuttaa uusiinkämpöö
aitoja ei edessä
tuost ei silmät vedessä.

Rauha maassa kunhan pysyy
tästä nauttii, antaa antaa sysyy
kaikkeuden huomassa
nektariaan juomassa.
Hitunenkin kun on hyvää
tarkennuttaa siihen jyvää
uus ei ainkaan pelota
tulollansa kelota.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu