Uskohan on juur se juttu sanan ääreen että kuttu hiljaisestkin suorittaa oloansa vuorittaa. Ilman mitään, tyhjänpäällä parhaans ohi luullust näällä ylpeileetkin asenteel nurinperän tasenteel. Sopessaan voi sormet ristii kaihtaen näin keveest mistii Yläkertaan pyyntöjä stabiloimaan hyyntöjä. Jokaisest meist löytyy likaa korjaust mi tarvii pikaa nöyryys hyvä auttaja polulemme tauttaja. Kohtalolkin sormens pelis vaihtelevaa kulkukelis miten ketkin johdetaan totuutehen kohdetaan. Nöyränä on helpomp olla elonaalloil keikkuin jolla rikastutaan päivistä ihan jopa näivistä. Tehtävii on kulla tarjol paikkoi myöskin pilvenvarjol harmaannuttaa haantoa piilotellen jaantoa. Orpokin tääl löytää lämpöö joustatuttaa uusiinkämpöö aitoja ei edessä tuost ei silmät vedessä. Rauha maassa kunhan pysyy tästä nauttii, antaa antaa sysyy kaikkeuden huomassa nektariaan juomassa. Hitunenkin kun on hyvää tarkennuttaa siihen jyvää uus ei ainkaan pelota tulollansa kelota.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu