20130512-Joutumista

 

Harrasaskar antais voimaa
toimettomast mieli soimaa
ukkona kun urisee
puuhanmaha kurisee.
Onneks vielä riimei syntyy
pinnanalle hidust kyntyy
leikkimiellä löytäen
sitä sitten pöytäen.

Ulompaa ehk näyttää nollalt
ettei tietoakaan hollalt
virranmukan valua
paitsi petroonhalua.
Sydämessä asuu toivo
noin ei koskaan nurjaa voivo
omaisii heit lähellä
jopa päivin nähellä.

Kaveritta kulkemista
itsensseuraan sulkemista
apeaakin annissa
taakaksemme kannissa.
Näin on tultu joutaviksi
edestakas soutaviksi
unohdellen osumii
tuplaellen hosumii.

Miten ihmees ennen kerkes
toimist vasta illoin herkes
yöt jo sitten lojossa
vaterisest nojossa.
Anivarhain karjatöihin
sen taas perään muuta vöihin
tankkauksen taukoja
jost taas uusiin aukoja.

Vanhal piisaa aamupala
sen ei jälkeen muuta ala
näpeis pännää pyörittää
loppusointui nyörittää.
Toki hyödyst tarvis mennä
älli vaan ei etäs ennä
rättiväsyks vähistä
puhetkaan ei lähistä.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu