20130504-Luonnonlumoa

 

Soraan syntyy tähtituiket
auringost kun esilpuiket
enkä yhtään liikaillut
puolisöhlöst tsiikaillut.
Luonto tarjoo vaikka mitä
ymmärrettäis jujuu sitä
Ihmeinen meil Antaja
kuormiemme kantaja.

Heräämäs taas vasta paras
elanto on ilmainvaras
pelloil laiho levittyy
olo tietyst kevittyy.
Meri välkkyy hopeoita
laineenpoikii nopeoita
riemu mieleen rynnistää
sydämest ih ottaa tää.

Nurmi vartoo venymistä
kosteuden enymistä
puut viel vailla takkia
myöhän kevään pakkia.
Onnensuuntaan olotila
tieten ettei tuosta pila
viserteitä kuunnellen
ilonpaljoks muunnellen.

Usein halpaa haennassa
maneist tyhjä olonkassa
tuolta kipin keveemmäl
raiteelle sil leveemmäl.
Ylhä antaa tuohon aseet
petraantuvat väkist taseet
hangoittelu haittana
kehityksen taittana.

Autettaisiin missä voidaan
heleästi hyvyyt soidaan
lainehille lauhojen
tykästyksis rauhojen.
Pikkupiirteit huomatessa
tietoisuuden puomatessa
ootto ei se turhissa
kuten itkunpurhissa.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu