20130414-Jukitellen

 

Osaani en pyri moittiin
reaalisist väännöist loittiin
ihmisenä yrittäin
kapeast väh syrittäin.
Tuulet toki tuiversivat
liiat luulot nuiversivat
ähäkuttii annettiin
jälkijunaan vannettiin.

Räpistelyy rajoitettu
pieni sielu majoitettu
noittenkanssa kaverit
ilosteet ja haverit.
Ynnäykset rajaisia
aikaansaannit vajaisia
luontaista näin tuhmalle
ei jää sijaa uhmalle.

Polunlopun häämöttäissä
venkailuu ei paljon näissä
leipää suuhun mättäen
vinkit viisail jättäen.
Kahlaeltu kulunnoissa
olopaikas omas koissa
syntymästä lähtien
jatkumukset tähtien.

Ettei edes muijaa saanut
yhteisyyksii siten jaanut
myönnän jäykän asenteen
peppu eeltä puuhun meen.
Nolous se tämän teki
raahuuvajaan pysyi reki
tunnelmat ol tukossa
iku ilkeest lukossa.

Suhtautumaan kyllä pyrin
noinkin usein touhut tyrin
kuvitteille painotet
ällin yli lainotet.
Epäonnihan se tuttu
sileyteen tullut ruttu
omaasyytä tottakai
haaleampaa haltuuns sai.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu