20130408-Himmeehaantuu

 

Omateot valokuvat
kestoltansa tosihuvat
pyteröityy näkymät
nollaantuen täkymät.
Albumeita katsellessa
immein siinä patsellessa
hupenevaa hyötyä
eväs äkist syötyä.

Luulis että koneel kestää
sumuntuman suuren estää
tuolla käyden kurkassa
loppuisest ei surkassa.
Niin myös tässä omat toimet
haprastuvat vuosis loimet
ääreenkäynti nukussa
joutoaikaa tukussa.

Pyrinnätkin pahast jäissä
funtsimisen tarjonpäissä
vaalenevat viritteet
unehtuvat kiritteet.
Torsompana jokasuhtees
itsetunnon haitannuhtees
kipeääkin koentaa
ehtii tässä, hoentaa.

Väsymällä vähistänsä
putkimaisest nähistänsä
lokerossaan lymyilee
fiksut tuosta hymyilee.
Antanut on ajal ohjat
koluttuina roukunpohjat
sielu saanut suruja
mieli vatsanpuruja.

Yltämättä yhteyksiin
kasvui saamat lyhteyksiin
vajaisuus siin vikuroi
olonsumpin sikuroi.
Huolia on pakko kantaa
tsiikaillessa taivaanrantaa
eikä silmii sulkea
uppeluksis kulkea.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu