20130406-Tusinaista

 

Rapsuttelen ratokseni
miellekuvii katokseni
vähyyttäni pelkäämät
laadunlaihaa telkäämät.
Ihmettelyy ei saa jättää
huomet uutta antii mättää
kunhan ääreen änkeää
riimikonis länkeää.

Joutomiehen keinoillansa
siit vaan suhain meinoillansa
pienkin touhu tyydyttää
alakuloo hyydyttää.
Eväät jäivät alakanttiin
turvautuili syystä hanttiin
missä sitten tulvitaan
värssyttäen hulvitaan.

Aina ollut, etten osaa
kukkaroons ei yltö posaa
mutkikkait nuo näytöltä
saapaittensa täytöltä.
Hivenetkin kantaa kekoon
yltämättä usein hekoon
vatsanseutuu pompittaan
ilol ihmeit kompittaan.

Pula niinkuin tunnusmerkki
lapkammastkin mehust lerkki
ojanpohjat tuttuna
äärenviereen kuttuna.
Työhönryhty ol se pakko
muuten eessä syömälakko
kovin nuorta nuivasi
hikee otsalt kuivasi.

Outoon valoon laskuis joutui
vika reevirille soutui
hitsiäkös hääräilet
syyttömiä määräilet.
Ulommas ol ovet säpeis
pelkkä luulo laihois näpeis
sillä sisint siveli
vähempikin hiveli.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu