20130405-Lintsausta

 

Kuhnaajalkin alkaa kevät
vehreästä pian levät
meri kantens karistaa
huuruisuudet haristaa.
Tapaa varvas sulaan maahan
ottoantii tuohon jaahan
ihmeesti se ilostaa
päiviämme silostaa.

Ukkona vaik urnaamatta
silt ei täysin purnaamatta
nyreyttää tilansa
aihe, oma pilansa.
Jätätytty jäntevistä
rikkaa ettei ristiinpistä
loikoiluhan lamantaa
vähääkään ei vaivat saa.

Palkinnoit tuol pinnalpäästä
funtsailusi siihen säästä
energiaa hankkimal
tosii ohjeit pankkimal.
Notkossaan jos tykkää olla
häviää se pienkin holla
vipatusta venyttään
yhteisyrttöö enyttään.

Möllinä on murhe muas
eikä jutut myötäsuas
kivikoilleen tärskeytyy
haannot hutoon härkeytyy.
Älyllistä pitää pyytää
joilkin tuota tuhost syytää
sitten meitä vähiä
joilt ei löydy nähiä.

Vaistonkanssa kukkuroida
duurimmassa sävel soida
auvoa et irtoaa
mielimissään pirtoaa.
Uutta tuuttiin tarvittuna
johan nousee poskil puna
allejäänneist aukenis
syyttämykset raukenis.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu