20130403-Jatkumoa

 

Suureks muuttuu pienkin puuha
runsais vuosis kun on luuha
hengästyttää, väsyttää
työläämmäksi aistii nää.
Pyykinpesut, uuninlämmit
välil istuin, sit taas kämmit
ennen moist ei aatellut
kokemaansa vaatellut.

Joku sanois, tuo ei työtä
uutta tietoo älyys syötä
märän otsalt virtaillen
lusipohjas pirtaillen.
Niin on toki jaksavilla
voimaa hihois raksavilla
hauis meikält hukussa
yrttöhenki nukussa.

Rojorankan riimin vääntää
olemastaan siten ääntää
leipää naamaan mättäen
säntööt, saavil jättäen.
Urakka jo ylösnousu
koipihin et ujuu housu
ääreen aamupallalle
hervotust jo jalalle.

Mitä hulluu tuolleen koet
joku tökkää, möllist hoet
riimei tulee tuutista
päivittäistä uutista.
Leikkimistä rivitteillä
ettei sielu kivitteillä
pakoreitti peloilta
kuin myös älynkeloilta.

Vuosia näit jatkotarjos
olema kyl kodinvarjos
hiljaaollen, havaillen
aiesttaltei availlen.
Tulevista kun ei tiedä
eikä edes tietoo siedä
näillänäöin tsiikaillaan
poistetaan tai liikaillaan.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu