Hyödytönhän minä olen tukkoisena tietäinpolen silti vielä jaloillaan enemmäst kyl aloillaan. Voimat ovat karanneina muisteluksiin taranneina alamäkeens asettui nollanlähel tasettui. Ystäviä vailla mönkii pakastettuu mielenhönkii tuota tietoo tarjolla kuumotetta varjolla. Selitellen seikkojansa mataloittain heikkojansa lullitellaan lauhassa toivonripet kauhassa. Panosteet on nykyy oissa velttoillessa yksin koissa ärrii seinät sietävät risteistäni tietävät. Istuskelu ilostuttaa avuttomast silostuttaa oikoinenkin otattuu kurjasti jos sotattuu. Eikä syvii selitellä täysin avoost pelitellä hiljaaoloo tarvitaan määrettä kun varvitaan. Olen rikki sen kyl myönnän kontturiain huomeen työnnän virheitä ih jonossa laiskanläpset monossa. Uskomuksii kannattaen lämpimyyttä rannattaen pimee ettei pilaisi jyrkänreunal hilaisi. Arka olen huimailuille älynkiehun tuimailuille vartokaa et virityn keinoillani kirityn.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu