20130218-Tukontakana

 

Lastenleikkii höpötellä
pirtissänsä köpötellä
eikä eneen ehtiä
tosi tylsää rehtiä.
Sankarteot saavat olla
oonhan tässä lähes nolla
mitättömän mahtaja
yhden yrtteen ahtaja.

Jännitys siis menost puuttuu
karsinaansa aina juuttuu
älli nupist tyhjenee
syystä saanti nyhjenee.
Mikä ois ees menonmitta
viuhuis että vinhast vitta
koni että kiirehtis
liukkahammin siirehtis.

Aatoshopast tuossa mainin
nollaisuudes yhä painin
oletteil vaan ojossa
tyhjäntäyteen nojossa.
Pikku papan saapasteissa
jononhännil äkist heissa
selkäintakaa sihdaten
niskahikee pihdaten.

Ynnää yksin yrittäissä
solmuja ei langanpäissä
miettilankaa tarkotan
ennepelkoo karkotan.
Hämärää on hakupuoli
peraansalle siinä tuoli
lojoksikin laitattuu
riitosti kun haitattuu.

Vastuullista ollaan paos
kuvitteinkin laiho laos
minimitkin hirvittää
rohkeit se sit irvittää.
Ukko uurtaa vuottenviivaa
taikinasta puuttuu hiivaa
oletteil kun ohjattuu
estymyksiin pohjattuu.



Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu