Ellei itse tilaans tiedä selventeisiin silloin viedä kuvitellun kentällä laadustansa tentällä. Yksinäisyys ottaa osans hoksaa pian tyhjän posans ovi ei käy vieraista silmää saapi hieraista. Tilanne kun tuonut tähän ällää taatust plussaa vähän hiljaisuuden hukassa alakulo kukassa. Uskoin siihen tullee onni millä täyttyy tyhjänponni noin ei kohtaans korjannut lämmöl laittoons sorjannut. Vuodet tallaa alleen toivon haetuttain toveiks voivon raukkan rahtaa huolia persus alle tuolia. Paljot on vain lopuks vähän riimei tohrain tulee tähän ihmisenä avuton tikkahilleen kavuton. Jos ois hän ket arvostettais nollan tuskin tarvostettais uurteenrajast onkien perskoistansa tonkien. Huumorilla mennä mielis tervehestä tarmost kielis kunto vaan on kadonnut esteit oloon ladonnut. Pikkupoikaa pohdinnoissa juurkin noissa tohdinnoissa avutonta alkamis kuppaamalla valkamis. Suuret luulot eihän niitä kompetenssei eihän riitä nollan lähel luistoa hakein haavein puistoa.
Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu