20130123-Uskonkaipuuta

 

Kujillansa kulkemalla
havainnoiksi sukemalla
mieleen mittaa täytettä
aiemmista näytettä.
Laiskuudeks vaik väitettäisiin
eroon todest päitettäisiin
ihmisenä olentaa
paikallans vaik polentaa.

Avustetta anomatta
selitettä sanomatta
jalka oven raossa
nurjempiinsa paossa.
Tätä kaikkee kipeilyä
otatteista lipeilyä
vuottenpaljoon viskautuu
ilontulot liskautuu.

Höpöttäjäks heityttynä
sätinnöilkin peityttynä
riimimylly jyryää
alkukantaist myryää.
Enempään ei ovet auki
pyyntämykset tyhjäänlauki
hengispysyy haettu
luutumusta paettu.

Valita ei osaans voinut
helakast ei sielu soinut
mitat kyhyiks laittuivat
kananlennoks taittuivat.
Osaamista vailla hommat
siks ei ihme kimpus kommat
rutisteista rutussa
ylivanhaa hutussa.

Moinen meno rappioittaa
ihmisparkaa toisest loittaa
yksinäisen ynnäys
kuvitteilla rynnäys.
Suora tie on mutkitettu
pientareit vaan tutkitettu
huteria haennat
joutamuksest paennat.

Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu