20130120-Kestonpuuttees

 

Kukaan ei mun luokse etsi
orvonkarvast samal metsi
juttua vois juurentaa
näköreikää suurentaa.
Haittaiseksko kokeet minut
lörpöttelyy tänneinut
ennenkin ol voipunut
nollanteeksi hoipunut,

Puutun kaikkein kantamista
ääreisenkin rantamista
ihantyhjään tyrkyttyy
ettei ihme, myrkyttyy.
Nuorempana sakinnauttii
kaveruudest että tauttii
pyhis puistois lepäävät
yhteydet epäävät.

Oisko ollut koskaan apu
virheliiket, föliinkapu
hanttapuliks huomasiit
lähilämpöns puomasiit.
Saamattomast luullust johtui
että tila toisiin rohtui
Mestariltko määräys
todistettu vääräys.

Humputeltu pitkinpoikin
sekavasti mennä voikin
torvet tyhjist tukkeutui
viraapeli kukkeutui.
Nuottinikkar, värssyttäjä
leikinvarjol tärssyttäjä
enempään ei yltänyt
tyytymänä kyltänyt.

Armoa täs nöyräst pyydän
suopeutta tiiviist syydän
kärsään älkää kopatko
nyrkkii naamaan topatko.
Ymmärtäkää häilyväistä
sallituissa päilyväistä
tervehtimän tökkäsen
purren vesil pökkäsen.

Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu