Huonommuus jos tästä lisii kohta ollaan keskel pisii tasapainon takia et ei yllä vakia. Tuokioita tyrkkyy tuosta silloinhan ei suoraanjuosta vipajaman vilistet rauhasolon hilistet. Onneksi ei päivin vieres lähelollen kipee hieres jatkoako rajottaa uduks uudet hajottaa. Saatu pitää pyrintämme unohtaen syrintämme piisais haluu pysyä neuvoo konsteis kysyä. Esteitä ol aiemminkin kuvittelut kaatoi hinkin viileetä et vieritti tunnontuskis kieritti. Ryhtiä ol rajaisesti älynpuoli hajaisesti sekavasti meloen perskoistansa seloen. Limittäisii laittumia seas sakeest haittumia papparaisen polulla tunnonsyrjän kolulla. Nöyryys aina eturivis kolhuuntui vaik harminkivis turnamia taannutti harrasteita haannutti. Värssytellen, soitaskellen turhat tovit jopa pellen yksinäisen nautintaa pinnalta ei kermoi saa. Uskomalla anninetuun mielekkyyttä löytyy retuun siihen jatkoo janoais ilomielin anoais.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu