Taakse jäivät Joulunpyhät arki-ilmet esiinnyhät hiluskoitten siivoiluu vanhan tutun viivoiluu. Nauhat, pallot, valosarjat liinat toisiks, heiluun harjat kerranvuodes käytäntö prameuden näytäntö. Ihan tuvas aikaavietin oheenjätin kylätietin ukkona vaan uunilla etanaisest duunilla. Puita pesään, tuhkaa ulos asteista et passeltulos vilu vaivaks vääntyisi orvon orjaks sääntyisi. Uupuminen äijäl tuttu selkälojoon niinpä kuttu riiminpätkää väsäämään lääkkeheksi laitan tään. Kamuksens ei kukaan huolis maleksittu syrjäpuolis tarvimisist topattu hätänarust kopattu. Silti kinkut, lootat katos makeennälän herkut patos tulos, vatsanvenyssä ylen tuhtii menyssä. Häpeäksi, ettei halli päärynäistyi pötsinmalli ikää taitaa lyhentää viivan al kun yhentää. Joukukorttei laittelivat tupaantulost vaittelivat sisar, sekä tyttönsä lopettivat myttönsä. Veli kauppaan kaarailija eri paikkoin haarailija potilastkin tapaamas häntä surust vapaamas.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu