Nyt jo pökkäs tänne lunta eikä ollut pahaa unta tuulenkanssa, tulemat hankaloitti kulemat. Jokaraost rynty sisään kohta tietyst taipuu lisään vaihtoehto, niljaista tekeytymä hiljaista. Rapulta kun harjal pyyhin kehoisest jo nollast nyyhin pumppu se ei sietele ahkeruuteen vietele. Nyt täs pakko olla jouten viikatmies, ei täältä nouten säästyis sängysololta masenteisen pololta. Järjenkanssa kaiken kimppuun älypuoltkin ohjain himppuun kotipaikalt ihaillen umpijoutoo vihaillen. Esteet tulee ukol ilmi puksates voi katkii filmi hengettömäks heittyä nurmen alle peittyä. Alamäkeen nyt on menoo tuplahuttaa eessä tenoo ymmärtäisi etunsa jaksain kantaa retunsa. Moitteetkaan ei muualt auta ihmisyydes, vähää tauta kehykset ne kululle luukut laittain sululle. Pitkäänhän on tälleen mennyt teonääreen änkee en nyt sydän rajat laittanut oottamukset taittanut. Hankala väh mulla luonto ettei suju seuras juonto tuppisuuna tölväilee haavojansa hölväilee.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu