20121201-Ootto ulkona

 

Nyt jo pökkäs tänne lunta
eikä ollut pahaa unta
tuulenkanssa, tulemat
hankaloitti kulemat.
Jokaraost rynty sisään
kohta tietyst taipuu lisään
vaihtoehto, niljaista
tekeytymä hiljaista.

Rapulta kun harjal pyyhin
kehoisest jo nollast nyyhin
pumppu se ei sietele
ahkeruuteen vietele.
Nyt täs pakko olla jouten
viikatmies, ei täältä nouten
säästyis sängysololta
masenteisen pololta.

Järjenkanssa kaiken kimppuun
älypuoltkin ohjain himppuun
kotipaikalt ihaillen
umpijoutoo vihaillen.
Esteet tulee ukol ilmi
puksates voi katkii filmi
hengettömäks heittyä
nurmen alle peittyä.

Alamäkeen nyt on menoo
tuplahuttaa eessä tenoo
ymmärtäisi etunsa
jaksain kantaa retunsa.
Moitteetkaan ei muualt auta
ihmisyydes, vähää tauta
kehykset ne kululle
luukut laittain sululle.

Pitkäänhän on tälleen mennyt
teonääreen änkee en nyt
sydän rajat laittanut
oottamukset taittanut.
Hankala väh mulla luonto
ettei suju seuras juonto
tuppisuuna tölväilee
haavojansa hölväilee.

Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu