Olemalla otatteinen vaikka vähän sotatteinen pinollensa pyrkimäs esteit sivuun tyrkimäs. Aktiivuutta hukkaamatta soimoons kivil pukkaamatta uuttenääreen änkeää värssykoniins länkeää. Niukoillakin nakerteilla kömpelöilkin takerteilla huomet ovens avaavat älynriimus ravaavat. Kepeilläkin kannanteilla yksitoikon annanteilla jaksain jutuis pursia repaleistaan kursia. Silitelty ain ei nupist välkkyterä veetty tupist haukkumia hakien alla inhon lakien. Tok ei usein saannit tuolleen erehtymää olonsuolleen valostusta vartuttu kohtapaikkaans tartuttu. Onneks löytyy jelppareita rotkoinyli helppareita kiitos siitä paikallaan ilmaisetuu yhä saan. Jämähdetty vaikka vähiin pystymättä elonlähiin huikunkohtaa haettu korskeilua paettu. Mitä löytyi, sen sit sietoo vaivatta ei tule tietoo sanonnas on järkeä tahtomukseen kärkeä. Ehtimättä enentyä pasmaisesti menentyä laituttaisiin lauhaksi ikuna ei pauhaksi.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu