Rapistutaan vähävähält ei voi välttyy tuolta nähält aiempaan kun rinnastaa nyt ei nauttii mistään jaa. Velliseltä tuntuu olo ojoks pitää saada polo makuul murhe hiukkenee pystyynnoustes tiukkenee. Elo tuottaa näitä näyttöi kuopille ei löydy täyttöi silti pitää pyrkiä haittoi eestä tyrkiä. Paljot vuodet puristavat säkinsuuta kuristavat lähtemiset luhistuu ärsy siitä tuhistuu. Miksi jätti pinons vajaaks yleens lähes kaiken hajaaks nyt ei taitoo toimia henkisestkään voimia. Alakulon taltutteluu hätäisyyden maltutteluu ettei ojaan ohjailla kertakaikest pohjailla. Nakerretta nykyajast irtipääsyy haitanhajast uupuneenkin urnailla eikä kivuist purnailla. Hukanteille joutumatta salakareil soutumatta vähävirtaan valua taannemmas ei palua. Kukin kulkee keinoinensa hallusolleil meinoillansa ruukku piripinnassa toivontäyttä rinnassa. Peruuttuukin monest tarvii väistelläkseen keljunsarvii sielu ettei sumuistu kauhu kaikes kumuistu.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu