Oispa mieles, kaunisilma rehellisest aina filma vääryyksiä väistäen parhaimpansa päistäen. Hengenmyrskyt tuovat haitat sopimattoi sillon laitat älyn soisi virota tarvimatta kirota. Ain ei aate yllä etääl monesmieles, takavetääl uskalluksen puuttuen soimon syteen juuttuen. Tipahteistkin ylöshiloo näin sit väistäis eestä piloo roukkukohdat täyttyvät ehompana näyttyvät. Kavereist ei kauennusta ystävyytten rauennusta linjas laitot pysyvät hukatuksis kysyen. Useenlaista urnausta palikoittens turnausta jälki että ehoa tasain sieluu, kehoa. Pulmatiloi pelkäämättä onnelt ovii telkäämättä kasailuja varttuen härkää sarvist tarttuen. Minullekin kelvot mitat aikanans jo tulleet vitat kipuutena koettu valkee mustal noettu. Ikää kun on, toisiljakaa haaveilu viel haitoist vakaa jäykkyys olkoon jäsenis lahkeil pienest hallinpis. Naurukaan ei täysin hukas olemat nyt, rehokukas troppina on huolille menoin harmail puolille.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu