Vaivakaan ei aina vaivaa aatospuolt kun esiinkaivaa tuolta löytyy lääkettä nujertamaan kääkettä. Halvimmal ei aina löydy olentojen pesiltöydy kipurahat maksaen eteenpäisest jaksaen. Yksin ei jää täällä kukaan lähtemällä leikkiin mukaan jotakin ain tarjolla kulloisella varjolla. Pyyhkimällä silmät surust noussee ponnimmastkin kurust repaleistaan ehentäin sit taas kaikki hyvinpäin. Uusi peittää vanhan vastuun avaamalla esteet lastuun näkein jaksaa noukkia kurismal vaik koukkia. Suppeeks tietää vaikka, pakin liepeetleväl avain takin ilmaannuttaa itseään tuohon uskoon ainkin jään. Mestarointi toisten toimi oman hopan seläs loimi kun ei konstii kohota höyryisemmin tohota. Arvaa ilon vähentyvän täyden stopin lähentyvän pelkäämäl ei parane kohtaa orrel varane. Jutut juontuu kuten aina hätäjarruu ethän paina näkymät näin vaihtuvat suuret luulot haihtuvat. Elo meille annettua kulkutielle kannettua riemuakin saannissa tarjomukset jaannissa.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu