Taakse jäänyt Pyhäinpäivä muisteluksist aieist häivä Valkos Emil nukahti lopunkäki kukahti. Siitä toki julmast aikaa kumuna silt mieleenkaikaa lämmin oli ihminen todisteeksi lausun sen. Hautuumailla välkkyi tuikkui muistelijoil sinne huikkui ailahteista läikettä odotuksen väikettä. Meille lähin Äidinmuisto tuolta tielt ei minneen luisto niinkuin eiles yhteistä ilonlämmön nyhteistä. Pakko nähdä myöskin arki vatupassis vanhoin harki uutta yhä tulossa ettei jonost kulossa. Nöyryydestä turvaköysi jaksututtuu joka löysi uskost tulee venyvää oikeensuuntaan enyvää. Kullakin siis omat muistot hiertävät ja liukkaastluistot elämäl on haasteensa tukemisen taasteensa. Arkuus ajaa yrittämään maalinsuuntaan pyrittämään hakemalla keinoja niputtamaan meinoja. Ylimmälle antovapaat itses ehyympänä tapaat kuljet kaikes keveemmin mielenliepeet leveemmin. Riittäisi vaan varjelusta ohemmalle edest musta joustimista jaentaan turhuuksista paentaan.
Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu