Märkää on taas sunnuntaina poutahetkist pikku laina kun jo taasen ropisee vesikattoon kopisee. Tupaukkoo eipä haittaa löhöily keil kivast maittaa pankonkupeel siirtynyt hankehommist liirtynyt. Aurinkoinen tois kyl iloo mielensyrjään tuota siloo troppia ois valulle ponnistetta palulle. Sitoutua tarvis tuohon ettei mielin uppois suohon henkisehen hetteikköön kirjaimista viimeen, öön. Riimikonii taluttaen sihdist seikkoi valuttaen tuhramuksen tarpeesta hallusolleest karpeesta. Jokapäivä jotain ylös ilman huppuis liikaa hylös elonmerkkei antaen loppusointui rantaen. Huvitetta harmuudelle ohjasperii varmuudelle syystä, ettei ammuta liekinvähää sammuta. Könöllään voi viiruu piirtää otatetta jonoonsiirtää ehdoitta se kevettä liepehille levettä. Ukkoiäs on tät aikaa kupoolista uutta haikaa vaik ei järjel jätäty ykkösluokas mätäty. Ihan kivaa kepeilyä mustain eestä repeilyä tukkomukseks, eihän ei aalloillansa virta vei.
Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu