Miks en kiittäis kavereita vältti useit havereita orpona jos oleillut sielunsyrjää koleillut. Osaaja en hituu ole kultakengis tietäinpole harmaa arki antina reppusessaan kantina. Lipsui ote ihan nuorest purennut ei kunnol kuorest nollaus kun nunnitti heppoiseksi punnitti. Yritelty vähän toki kulunperäs raahtui loki mihin matka mitattui osin esit litattui. Jämäkkyyt ei alkuuns ole pakkivaihdet silmään pole tekoi, taikka laiskana kiitettyn vai haiskana. Puntarihin kaikki joutuu lokeroistaan esiin noutuu häpeäis vaik vähäistä ilmiselväst nähäistä. Eväit tyrkkyi tarpeenmukaan kelkkaa saaden myötäsukaan mäkeänsä lasettain uusii yrttöi asettain. Tarttumat ehk epäonnes vieterpuutet löyty ponnes jonontakaist tarpoa paikkakohtans arpoa. Nöyrä mieli,ilonaamal kuittausta siten saamal toistenluokse lähtöjä plussaiseksi nähtöjä. Vanhuus vajii vettä ruukus ollaan joten hengenkuukus ukset ettei avaudu ymmärtämään havaudu.
Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu