uusii aamui saanut viettää riimejähän tämä tiettää yhtä samaa saantia polasesta jaantia. Noitumalla rajaisuuttaan älyllistä hajaisuuttaan tyhjää sivuun työntäen keinojansa hyöntäen. Minähän täs en oo mitään joutavuuksist mekkaa pitää vuottenlisis vähentyy takalaita lähentyy. Omanlaisii ottamuksii laitoihinsa näissä muksii unohtuilee asiat tuutist tippuu hasia. Vähänäkin löytyy vire helpottelee että kire pieninkin jo piristää kaulusta kun miristää. Ihan turhat tukahduttaa valon mielest nukahduttaa alust yhä alkamat köytyisk laitol valkamat. Rappiona iän koen hitsi moisest, sitä hoen lojuminen laiskistaa niukkojakaam ettei jaa. Fiksut naurais näille kaavoil vähäisestä, sydän haavoil kymmenvuotten takaiset unis jopa lakaiset. Hävitty on nuorna peli otatteis ain vesikeli putoomisen pelossa säilynyt kait elossa. Kovistella hetkin pitäis määrätietoo että itäis älkää nenäl hyppikö sulkasadol nyppikö.
Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu