Henkeä jos kaahnaa joku kuinka siinä olis poku otsa kastuu märästä tunne tukkuu närästä. Eihän mua kukaan kuule myötäisest ei ikun tuule äijä ilman ahnetta ainaista on kahnetta. Neuvoi ottais innol vastaan jonka avuin tarkkais passaan ulottuen arvoihin katsomatta karvoihin. Minullekin jotain suotu lähtöviival niinkuin tuotu valitsemaan vireitä siimoiltansa kireitä. Unimielin urnatessa joka joudost purnatessa hukututtuu hyvistä itukelvoist jyvistä. Ei tuu mitään ilman vaivaa lähtökuopat tarvii kaivaa purjeet saaden pulolleen anoeelteet sullolleen. Tavoitteisiin tukeutuen yrittäjiin lukeutuen nollaksi ei naatita perimmäiseks saatita. Kulkemilla suitset kireel jonoisesti juoksuvireel henkisesti herättyy varjot polult perättyy. Lahonnuksii sivuunheittää älysoppaa aivoil keittää nousta näljän notkosta ulosjäännin rotkosta. Päivät ei oo tuhlareille sikinsokin suhlareille arvokasta ymmärtää vaivatta ei valoo nää.
Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu