20120725-Poistumia

 

Satuttaa voi meitä suru
ikiaikain notkonkuru
pysäyttäin pyrinnät
tottumusten yrinnät.
Rinnanseutuun raskas raju
hyvältololt menee taju
ylivoiman ymmärtää
valoa ei viikkoin nää.

Hitaast palaa uuteen usko
näyttyy jälleen iltarusko
otanta vaik kipeää
pahin ote lipeää.
Melkein kaikil tuota tuskaa
lisävuodet luoksekuskaa
aina yhtä yllättäin
funtsimahan tuota jäin.

Eikä siin voi ihmeest auttaa
kaveril jos keljuu lauttaa
otan osaa, sanoen
vahvistumaan anoen.
Lähellä on kipu tummin
itkunaihet suurin summin
murtuneena määritteet
yhteiselon hääritteet.

Nyt kyl kyse kauemmasta
pyrynpäätteen laennasta
jolle ken ei mitään voi
sielunkellot että soi.
Taudit teloo tulollansa
masentavat kulollansa
voimatonna vaikertaa
henkeä kun haikertaa.

Kun ei toimet oisi nurii
automaatist vanhoi urii
riemuakin raikkaana
lommoisien paikkaana.
Ihan kaikki hiutuu täältä
pyyhkehitään sivuun näältä
elo kun on rajaista
ääriltänsä vajaista.

Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu