20120621-Unehteissa

Yksinään tääl tietä kuljen
suuret luulot sivuunsuljen
vanhana kun könyän
omii pienii hönyän.
Päivä paistaa köyhänmajaan
hyväksyen siellä vajaan
nurkissansa nuukkivan
huomeniinsa kuukkivan.

Olko askel edes tahdis
vähyyttään kun aina vahdis
tärkeet tykönt tippuivat
kavalasti hippuivat.
Ilotonta pitkät tovit
autereiseen aukiovit
umpiperäs pelaili
syöntösiimoi kelaili.

Yksin istuu pöydässänsä
minimeita löydässänsä
kenkään aatet suomatta
valoo varjoon tuomatta.
Sielu siltkin aistivana
niinkuin plussat haistivana
rukoukseen ryhtyen
muistoihinsa yhtyen.

Vähälläkin tarkoitukset
umpiostaan karkoitukset
aatteluita kärräten
yhelmäst ei ärräten.
Kantoi kaskest törröttelee
sielunsyvii pörröttelee
harmistusta heitätti
kupoolissa keitätti.

Mäjähteli suuntaan iskui
järkälei, tai vaihteeks piskui
riman alas asetti
tuonkinalta lasetti.
Oletteisiin mustelmia
kauentaen lustelmia
hengenheikot havannat
toivonluukkuin avannat.

pentti pohjola 20120621 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu