Ihminen jos luonteelt suttu monest roinast, föliinkuttu eikä siitä korjaannu jälki koskaan sorjaannu. Sääliksi käy ihan noita jotk ei millään sottaansvoita kunne kuluis marhanneet epäsiistii tarhanneet. Vihjaisepas heille tuosta sätinsanoi alkaa juosta äijäraukka mäkättää normaalia onk nyt tää. Paremmasta kel ei hajuu jolla koulis alkeist tajuu huteloissaan ropailee kasaannostaan kopailee. Meitä kun niin useet sorttii järjestyksest ain ei korttii ulommas tuo heijastuu samaa linjaa sitten muu. Hermot täs on painimisis tuollaista kun mainimisis laittuis lappu luukulle stopit sotkunkuukulle. Itse nuo ei mitään huomaa vähävähält kasaantuomaa poistamaan jos alkailee ylen sutjast eipä mee. Luonne sekä tottumukset ilonaiheet, pottumukset omiinnurkkiin siirrossa muual kiusaanliirrossa. Kullakin meil pulanhorjut äkist hoksain luotastorjut eheemmyyttä etsien pökeröään metsien. Onnenpaa vois viritellä maalinsuuntaan kiritellä vastukseksi vääntymät silletielle kääntymät.
pentti pohjola20120616 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu