20120429-Ojentumia

Kevät kertyy menemmäksi
rehevien enemmäksi
lintuinlaulu täyttää maan
kotikoivut, lehmihaan.
Aallonvälke hopeoitsee
vireisissä nopeoitsee
ihminen on ilossa
päivästpäivään silossa.

Vaik ei oisi virittynyt
hengähdyksiin kirittynyt
pakko tämä aistia
saadaan somanmaistia.
Jäävät järseet joutumatta
nurinperät noutumatta
elo auttaa omaansa
tarjoomalla somaansa.

Nyt jo vihdoin virotkaamme
roppakäsin kivaa saamme
typerää ois heristää
kulunkapee eristää.
Porukoihin pyrkimällä
esteit sivuun tyrkimällä
ukkonakin uskaltaa
vartomalla voimaa saa.

Tätä hetkee hukkaamatta
purtta kivil pukkaamatta
ulapallaan seilailee
haennoissaan peilailee.
Olemalla oppivainen
ilmaist ituu koppivainen
lukot luontuin avautuu
elonalkeet tavautuu.

Nöyrentyä myöskin pakko
laiminlyönneist lätkyy sakko
mit ei moittein korjata
kurttui sileiks sorjata.
Ystävät on ilontuojii
orpona jos täällä huojii
selittäen suttaantuu
jäljessänsä jousto muu.

pentti pohjola20120429 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu