Minulla on kumma maku rivitteitten lopuist haku noita olen lappanut aikaa samal tappanut. Yksi kehys, mihin sullon hetkelliset heitteet kullon enempään ei edetä torvesttulol medetä. Joutoansa tuolla katkoo pulmiakin keinol ratkoo reppuseen mitk mitattuu kolhumat siin kitattuu. Vaiston antaa valutella muistinhorost talutella kansioihin kertyilee sen nyt verran vertyilee. Harrasteita jokamakuun sitkeys siin antaa takuun äärehens vaan änkeää miellekonin länkeää. Naureksiit ehk näkymille pitkäänenää yhä sille tulkaa mukaan talkoisiin varjostusta valkoisiin. Edelteistä unimatta väkisvängäst tunimatta löysin ohjin ajellen kukkuansa vajellen. Seinääntuijo, riipaks ryntyis kovaan jankkoon aura kyntyis pienkin liike parempi hyödyttyy myös arempi. Iloo löytyy hakein suruun uppoomatta keljunkuruun vaterist vai vinoaa tekemiään pinoaa. Kärkkäät saattaa sanans sanoo jos on heillä, moitteenjanoo tänne saak ei tapaile arkioloo rapaile.
pentti pohjola 20120417 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu