20120417-Kietomia

Nyt on tärkeet, että hengis
eikä enää kepeis kengis
ukkona kun urnailee
jotain pientä turnailee.
Häämöttelee, luskanheitto
ylikypsää pian keitto
sit ei liikaa mietitä
allapäisest tietitä.

Runsaast polul tullut vuosii
antiikkista siispä kuosii
nurkassansa nuhertain
tällaisia tuhertain.
Monii vaivoi kehossansa
kuin siin oisi ehossansa
ei kyl mitään vaadita
opas-opust laadita.

Kamuista ois hirmuapu
uusihin kun rapuil kapu
itse ehkpä torjunut
päätelmissään horjunut.
Nuoret aivan, eri elos
vaistokaan ei auta, kelos
räminöitä suosivat
farkuissansa kuosivat.

Jonkinlaisii kuilui syntyy
aurat erilailla kyntyy
vanhat resloilt laittuneet
enest täysin vaittuneet.
Luonnonlakii noudattaen
purakollaan soudattaen
välty silt ei yksikään
imeväisest muistaa tään.

Uskomalla johdatukseen
voitehia löytyy sukseen
huomenhangis hapuillen
kukkuloilleen kapuillen.
Sirusia, ajanhelmas
luuloilla vaik kuinka pelmas
tultu, oltu, hukuttu
parhaan ohi nukuttu.

pentti pohjola 20120417 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu