20120416-Rospuuttoa

Vanhal usein, ettei kerry
seuranpitoon hidust verry
omassa vaan olennas
tupasessa polennas.
Moisest voivat, selkäpuhuu
lisäämällä joukkoon huhuu
äijäst ei oo mihinkään
kaikkihan jo tietää tään.

Uppoutunut aatteisesti
neuroisuuden saatteisesti
ettei edes huomata
kohtituloil puomata.
Syjemmälle haluu heikko
totust toiseksjäänyt veikko
erisnimii mainimat
jukisuudes painimat.

Meitä löytyy hakeutujii
olon oheen pakeutujii
tikulla jos tongitaan
koukutuksin ongitaan.
Aiemmin ketk reippaast rynti
saroillansa innoin kynti
vähissään nyt vääntäilee
peräsintään kääntäilee.

Ruostuneena purrenrunko
ajatuksist eril, tunko
ulappa vaik houkuttais
mieles enää koukuttais.
Hanskat lyöty pysyst naulaan
eikä ottais tulta taulaan
korkeelpäässein selite
tieltätyrkkein pelite.

Joukonjatkon, olonhännäl
yhä pientä työtä pännäl
taltiellen toimia
mit nyt siihen voimia.
Älkää lyökö reimanlaadul
siirrytty on, geeneis-saadul
hukatessa haittoja
pölyttelee vaittoja.

pentti pohjola20120416 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu