20120406-Tappuraista

Pitkäperjantaihin kulku
siinäkin jo ilol sulku
korvaa vielä viiltelee
mieltä pakost hiiltelee.
Sättimisen auttamatta
notkeammaks tauttamatta
liri ottaa ohjakset
eessä tovit sohjakset.

Ärtymyst ei lisää haluu
ilonjuuril mielel paluu
kuin vaan tuonne tuppaisi
silmääiskein luppaisi.
Vatervajaat tulee tupaan
naurahdukset haituu hupaan
ukkohon jo ulottuu
pääsy pinnal kulottuu.

Tunto tarveis töytäisyjä
avoannin pöytäisyjä
närsymät ei nakertais
onnenskylkeen takertais.
Juhlapyhäin arvo esiin
eikä silmät tyhjist vesiin
kärsitty mein puolesta
löysähytyy huolesta.

Usko antais avaimia
terästämään tavaimia
poissa luisun liu-uilta
nollansuuntaan hiu-uilta.
Kun vaan osais kehittyä
ihmisenä ehittyä
pelkäämättä pahinta
sielunsuunnan ahinta.

Luvattu on taakka poistaa
kunhan hyväänhalui toistaa
vaipumatta vaikeisiin
suostumat ees aikeisiin.
Henkisyys on kaiken runko
tuolla saral passais hunko
kelpuuttuisko enijäks
seulainläpi menijäks.

pentti pohjola20120406 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu