Jotain omaa esiltuoden ainahan siin myöskin, luoden oletuksii heittäen tukkoisuuttaan peittäen. Eikä mitään mahtailua rivinkeulaan ahtailua hiljampikin herättyy toimimahan terättyy. Pitkä polku kuljettuna moni ovi suljettuna ikävänkin aistien ulompana maistien. Onnemmille paistaa päivä heit ei vaivaa turha näivä kuhun kulloin tarttuvat saanoksissaan karttuvat. Supummassa marhaajia yliluulois harhaajia tuohon joukoon jätetty iäks alas lätetty. Voi kyl keinoil ponnistella umpinollast onnistella jos on sisu sitkeä esteet eestä kitkeä. Havaintoja hakemalla tähtiensä jo on alla päätelmiksi puristaa into edel huristaa. Lahjoillansa itsekukin pakkokäyttää omans hukin tulla, olla, eneillä aatepoimuis meneillä. Rikkautten rakastajat tunteittensa pakastajat kullankiilto silmissä eläät niinkun filmissä. Kuulumalla vähävoimiin aukkopaikkoi tulee toimiin nöyremmyys ei hukassa sirut ilost kukassa.
pentti pohjola20120404 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu