Kattolumet painaa mieltä tulematta alas sieltä hankee talon niskassa myrskypyryin viskassa. Ukkona ei ylös kipuu siitä huoli föliin lipuu tarveisk tehoo tyrkkyä kinoksil mi myrkkyä. Rontto kerää pahimmasti alas saanti ahimmasti ei voi tuntoo keventää aatosahdast leventää. Varmaan kestää, älä huoli ota alles rauhas tuoli ilmat pakost lorjuuntuu automaatist korjuuntuu. Nyt ei enää omii voimii ällipuol viel joten toimii epäkohdat esittyy linjaanlaitto vesittyy. Tuosta kiittää, pärjää koton enin osa laiskanloton syntypaikan tiloissa keinoillansa hiloissa. Jelppoot tulee pyytäessä keinottoman hyytäessä yksin tät ei ratkaista suhteit lähiin katkaista. Puutteentuntuun tutustunut haasteen hauis rutustunut näinkin värssyi väännetään soimoo kivoin käännetään. Uhoomisiin uurtumatta itsetyytyyn juurtumatta avot ovet asioil tärkeimmilkin rasioil. Aika ajaa, sekä kieltää rivipaikkans väkist mieltää ei ees suurint surua umpimustan kurua.
pentti pohjola 20120322 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu