20120306-Karahtelua

Pahoituttaa huolet mieltä
aristuttain juttukieltä
kun ei työstä näyttöä
ryhtymyksil täyttöä.
Hiljaa viipyy omas nurkas
sieltä sihtojansa kurkas
onnet ohi livahti
ärtyin äkeest kivahti.

Minulle ei makeimpia
sattumista sakeimpia
harmaata vaan havoitti
itset ahtaast tavoitti.
Ukkorukka mitä mietit
lamasit ehk tyhmyyt tietit
ei oo perhet, nulikoi
kuin nyt siinä parhaast voi.

Toki haaveis haeskeli
mustanmörköö paeskeli
ilmavammin viritty
kuvitelmin kiritty.
Se ei riitä ryntäykses
pintaisen vaan kyntäykses
ydin täysin tuloitta
hemaisevit suloitta.

Ahtaanpaikan kammo iski
missä viipyy, tarmo riski
nolla huoment haittatti
hanskat naulaan laitatti.
Jononperält kurkistellaan
kysyttäissä surkistellaan
lottovoittoo tullut ei
pyteräksi pelin vei.

Ettei jaksu talutellut
riittävästi halutellut
kerkeet kuittas kulkunsa
stabiloiden sulkunsa.
Vanhana on virheet esil
sulputeltu likavesil
tunneroihut tukkeessa
ihmek ettei kukkeessa.

pentti pohjola20120306 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu