Riittäväst kun tulee vaivaa hermonjuuriahan kaivaa äreänä ääntelee lojaalitta sääntelee. Harteit taakan hiertäessä ymmyrkehää kiertäessä olemiseens alistuu sadatteit vaik lappaa suu. Miksi mulla kaikki haitat unehtuilee onnenmaitat jonka lisäks raavittaa sielt ja täältä kaavittaa. Tauteja noit tullut tukust henkisesti lähes hukus kiroomista kaihtaisi nauruun närsyn vaihtaisi. Erist tarvis ajatella korvinkuullen pajatella itsekseenkin äännellä sanoi pannul käännellä. Ainutkertaa tarjomukset melko keveit varjomukset hölmöö ilo hukata rikkaruohost kukata. Uskomusta uudentuloon ettei katse käänny kuloon teräksist siis tahtoa venytellen mahtoa. Jälkeenjääntiik pelol tsiikaa nurjaapuoltko törmyy liikaa passelimpaan pyrkyä löytyisk leppeest tyrkyä. Kuka toinen taluttaisi myötätuntoo valuttaisi tukikepiks ruveten ilons samal huveten. Valonkajoo etsein löytää nöyryydellä korein pöytää särmikkyyttä silentää hyödynhelpeit talteenjää.
pentti pohjola20120208 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu