20120203-Vajavaisuutta

Haitoilta väh silmät suljen
avoaattein silti kuljen
piittaamatta purkeista
olontiellä surkeista.
Epätila omahanke
älyllisest tosiranke
joukonjäjes tähystää
valompii ei vienneil nää.

Totututtu yksinoloon
kähmähdetty kotikoloon
suuremmasti suremat
ukkoisen nää puremat.
Lisää yhä hidastuttu
nurjannärkkein vidastuttu
ruodos raihnast riutua
hommainäärest hiutua.

Mieli puksaa omaans tahtiin
eikä sitä pysty vahtiin
loppusointui loruttaa
torvestansa noruttaa.
Yhä siellä yritystä
pään et pinnal pyritystä
henkisyydel happea
vähii varmaan sappea.

Kiukkuinenkin usein olin
jokasortin järnää kolin
vaikeututin vieriä
esilsaattain hieriä.
Pyytelen kyl kaikkee anteeks
meinipuolle tullut kanteeks
tiedä miten vaikuttaa
antinsa et ehjän saa.

Risukkoista ollut tiellä
siltikään ei esteels miellä
looteril ol piiskaajans
vääräin luuloin liiskaajans.
Sujutellaan vanhaa vanaa
tok tuo monest joudonjanaa
harppuu haittoin halvensi
ilonsummaa kalvensi.

pentti pohjola20120203 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu