Haitoilta väh silmät suljen avoaattein silti kuljen piittaamatta purkeista olontiellä surkeista. Epätila omahanke älyllisest tosiranke joukonjäjes tähystää valompii ei vienneil nää. Totututtu yksinoloon kähmähdetty kotikoloon suuremmasti suremat ukkoisen nää puremat. Lisää yhä hidastuttu nurjannärkkein vidastuttu ruodos raihnast riutua hommainäärest hiutua. Mieli puksaa omaans tahtiin eikä sitä pysty vahtiin loppusointui loruttaa torvestansa noruttaa. Yhä siellä yritystä pään et pinnal pyritystä henkisyydel happea vähii varmaan sappea. Kiukkuinenkin usein olin jokasortin järnää kolin vaikeututin vieriä esilsaattain hieriä. Pyytelen kyl kaikkee anteeks meinipuolle tullut kanteeks tiedä miten vaikuttaa antinsa et ehjän saa. Risukkoista ollut tiellä siltikään ei esteels miellä looteril ol piiskaajans vääräin luuloin liiskaajans. Sujutellaan vanhaa vanaa tok tuo monest joudonjanaa harppuu haittoin halvensi ilonsummaa kalvensi.
pentti pohjola20120203 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu