Lunta tupruu jokapäivä auringost ei edes häivä myrskyjäkin reutunut kattopeltei teutunut. Varmaan honkii metsis nurin niukemmast vaik tuota surin ei oo ukost toimijaa hyötykäyttöön poimijaa. Jokasuhtees sivummalla arkioloon hivummalla särkykohtii ruodossa pillenrpurkkei tuodossa. Yhä ylös sängyst pomppaa lehtiön ja kynän komppaa tavunloppui tutkien uteluuden kutkien. Ruoanlaitot, lämmitykset eväin kaupast kämmitykset hetkeinhujuu helpottaa oloo eteen jelpottaa. Kukaan täs ei komentele myöskään ilol somentele lupaamia antamat sielunsärkyy kantamat. Enet jääneet järstämättä naamaa raitil pärstämättä lokeroomme luikittu silmät sihrus kuikittu. Ahkerampain puuhailuja hyvinvointein nuuhailuja perhekeskeist pyrintää eikä kenkään syrintää. Näin on näreet, ukonkohdal lisälöysään että johdal tästkin pitää kiitellä soukkaa sarkaans niitellä. Monimutkaa menestyä älliltänsä enestyä vinkeest ei tuu tungosta keventämään hungosta.
pentti pohjola20120123 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu