20120108-Pikapinoomia

Olema tääl sivuun tyrkii
vihreel oksal vaikka pyrkii
jatkumoa hakien
mik sit menoo vakien.
Etääl yhä ynnimisest
keulapäähän rynnimisest
selkäintakan lopsuttaa
vaikka puuta kopsuttaa.

Tarvisinhan mäkin eväst
laadultansa hivest keväst
harmaa alkaa hatuttaa
fingerboril vähäst saa.
Kynnyksien ilmaantuissa
yrttämä jo täysin puissa
muistais töhryt torjua
eikä unes horjua.

Sallimatta, sietämättä
telineisiin vietämättä
orpona on ukkona
viel ehk jonkun tukkona.
Haittaa heittyi yrttämyksiin
laskut eivät käyneet yksiin
nollaa raati tarjosi
osaamaton varjosi.

Lähtökohdat oli nämä
etenemäst jäljel jämä
perälainees puikehtii
nurkkaintaakse luikehtii.
Merkittävät hoidut puuttuu
rasitteeksi mielel muuttuu
älyy jos ois annettu
tynnöriimme vannettu.

Ruttupelii rämistetty
himmerryksis hämistetty
värssyjäkin väännelty
pikkukivii käännelty.
Yhä sielu uuteen uisi
täysinäisii tähkii puisi
ilollisna kulusta
ohi päässeen sulusta.

pentti pohjola 20120108 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu