Miten kuta kuritetaan elonpolkuu uritetaan hyötyisyyteen pyrkien roskii sivuun tyrkien. Jokaisel meil kompastukset yrittäissä lipsuu sukset änkkäisyys on ilkeää nalliks kalliolle jää. Tarpeettomiin takerrutaan oikeenvierest nakerrutaan siinä sisu sumuuntuu kädest löytyy pelkkä luu. Äkist taasen lähtöviival pikakäyttöö onnenhiival lätsähdä ei taikina uuno vaan ois vaikina. Rypyttyillään rutisteissa huomistemme kutisteissa puhku pistää lähtemään tarvittavii tähtemään. Onni oottaa osaavia jedist jonois posaavia eikö etu kiinnostais helmiä siin haltuuns sais. Pettyneitä pötkii pakoon heltä vilja mennyt lakoon tähkät lähes tyhjiä ennustamas kyhjiä. Lomitteisest laittain edut jaksaa kantaa myöskin redut osaksemme taakatut passeleiksi vaakatut. Huumoria harrastaen kaikkeen kivaan tarrastaen eteenpääsyy ehdoitta äärettömit vehdoitta. Kamut kantaa osan otoist itse pelkäst tulleist sotoist näin se onkin järkevää eikä etui särkevää.
pentti pohjola 20120104 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu