Vuoden toiseks viime päivä lumesta ei edes häivä Jouluks vähän anteli tunnelmaksi kanteli. Myrskyi toista toisens jatkoks puhurit ei laannu katkoks sähkölinjat pätkinä ampperinsa kätkinä. Ympärluonto muuttumassa kasvhuonkaasuin juuttumassa entisist vaan hukkuja nykytilast tukkuja. Kaikenkeskel vanhennutaan ottamuksilt anhennutaan jalat jäpää jäykäksi henkiseksi näykäksi. Puutteinemme pötkyilemme vireämmiks tule emme raihnaus vaan raaistuu äärilt alas lerppuu suu. Huomista silt arvostamme aatteluksin tarvostamme pysy hätä purkissa älä meidän nurkissa. Itsellemme riittävinä toisten avust kiittävinä viitsimättä moittia syytä ettei loittia. Näillä näpseil pärjäilemme ylemmille oksil emme luulemia rajottain passelimmin ajottain. Joudonpelost harrastamme useet sorttii varrastamme loppusointuin liruja älläämisist siruja. Unohtaa vois eessä huolen senkin että milloin kuolen hämyntakan tarttumat onnenkin sen karttumat.
pentti pohjola 20111230 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu