Turhia nää minun touhut loppusointuin esilnouhut jotain pitää harrastaa aatoseeltein varrastaa. Merkitysten puuttuessa soimon suohon juuttuessa vähempikin väljentää kelpaa tuota jäljentää. Nyt jo Joulun aatonaatos useenlaises kyhöönsaatos pelost, ettei ehtisi hikevyyttä lehtisi. Kuusi seisoo koristeissa tehtyn paistopuolten heissa vaivojakin säästetty euroi lompsast päästetty. Oleminen lässäämistä hidust kivain kässäämistä ukkoiän ehdoilla arkisien kehdoilla. Voimatonta vääntymistä polul takas kääntymistä yrittäinkin hervottaa takamuksil lervottaa. Jouluja on runsaast takan selaillut sen seitsen pakan hapuellen tyhjiä uunoisiikin nyhjiä. Yksinään tääl haparoitu mieltä moskast vaparoitu sättiä vaik herättäis nihkeest tulleest perättäis. Rauha nyt on ottamuksis toivois että sujuu suksis kuvitteluin juoksutust havuisien tuoksutust. Puu on kyllä ikikesto tarpomisel metsään esto jaksaminen jumissa keljui kertyy sumissa.
pentti pohjola 20111223 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu